Julkisuudesta tuttu zombie-hauki on nyt Evirassa, jonne hoitokunnan pj sen henkilökohtaisesti kuljetti. Vastaanotto oli kuulemma hyvä ja rakennus Viikissä tieteellisen näköinen.

Mia lupasi ottaa hauen heti työn alle 9:30, mutta koska kala ehti olla pari päivää vedessä kuolleena, loiset on ‘menetetty’, sillä ne ovat enimmäkseen vaihtaneet majaa isännän elintoimintojen loppuessa. Kalathan eivät kuollessaan vaihtolämpöisinä kylmene, joten loisilla on muut keinot todeta isäntänsä elinvoiman ehtyminen.

JP Juuso kävi Ilta-Sanomien Antti Halosen kanssa kalastelemassa perjantaina iltapäivällä. Livestream oli upea ja Antti Halosen selostus elävää, joskin zombie-vitsien kyllästämää. Videon lopussa vilahtaa yksi mahdollisesti vesihometta etuselässään kantava lahna. Varsinaisessa lehtijutussa raportoidaan lisäksi yhdestä vesihomeisesta särjestä. Muita ilmoituksia viimepäivinä havaituista ongelmista ei ole kuulunut.

Hoitokunnan venekunta teki ilmoituksen Linkisen Sepolle tuulastamisesta 30.9. Seppo ystävällisesti lainasi atraimen ja sää suosi ilmeisesti pitkään aikaan ensimmäistä tuulastusretkeä Litsalla: pilvistä, itärannalla tyventä, pintavesi 11-13C

Retken saalis oli yksi puolikuntoinen lahna, josta joku oli rouhaissut palan etuselästä ja jättänyt jälkiä kalan molempiin alakylkiin. Muuten launtai-iltayön kaakkois-koillisrantojen kierroksella havaittiin runsaasti kaloja:

Haukia (kokoja 20cm puikkarista metriseen halkoon)

• 27 kpl: ei kuolleita, ei vesihometta, ei vammoja.

Lahnoja (kooltaan n. 30…70 cm)

• 16 kpl: ei kuolleita, 2 vähän vesihometta (toisella takaselässä, toisella kyljessä pari täplää), 1 vioittunut (joka siis otettiin ylös).

Ruutanoita (noin 40cm)

• 3 kpl: ei kuolleita, ei vesihometta. Niistä ei ehtinyt nähdä tosin kunnolla kuin toisen puolen, kun jo heräsivät ja sukelsivat kasvillisuuden alle piiloon.

Edellisten pannukarkeiden kalojen lisäksi näkyi paljon tunnistamatonta pikkukalaa nollikkaista alkaen – kalojen kutu näyttäisi tänä vuonna onnistuneen. Pikkukaloissa ei näkynyt vesihometta, eikä vaurioita. Kaloja oli tasaisesti ympäri järven rantaaluetta 0,7m:stä syvään päin.

Viime päivien tiedot kalastajilta ja hoitokunnan tuulastusretkeltä eivät anna aihetta epäillä laajempaa epidemiaa Littoistenjärvessä. Meillä on siis yksi varma tapaus tutkittavana Evirassa. Kalastajien toivotaan kuitenkin olevan tarkkana lähiviikkoinakin ja ilmoittavan havainnoistaan hoitokunnalle.

Taustaa ja toimenpidesuosituksia

Vesihometta esiintyy kaikkialla Kymijoelta-Tornionjoelle, niin meressä, järvissä kuin akvaarioissakin ja varsinkin kalanviljelylaitoksilla/-kasseissa (kyllä, silloin tällöin vesijohtoverkostossakin). Yleisimmin vesihome vaivaa lohi- ja särkikaloja, mutta koska sieni-itiöitä on kaikkialla, kaikki kalat ovat sille alttiita.

Jokunen hauenkalastaja on kuulemma raportoinut netissä tai lehdissä, ettei ole ikinä nähnyt tuonkaltaisia haukia. Siihen on parikin syytä:

1. Littoistenjärvellä ei olekaan voinutkaan nähdä – monelle iso Litsan haukikin oli keväällä yllätys (JP Juusolla oli muuten kuva toisestakin kirveestä saaneesta hauesta; yksihän hoitokunnalle toimitettiin kahdessa osassa). Syvemmissä vesissä ei näe henkitoreissaan riutuvia kaloja pohjasta, kun valo tai näkösyvyys loppuu.
2. Sairas kala joutuu nopeasti saaliiksi (Littoisissa 6 rannalle nostettua haukea, n. 10kg/36h). Vaikka kala nousisi pintaan, se ei kauaa linturyntäykseltä säästy.
3. Sairas kala ei ota vieheeseen eikä ui pyydykseen. Ne pitää löytää ja nähdä.
4. Kalastetaan sellaisella alueella, jossa kala- ja kalastajakanta on harva, eikä kalan limakalvo ja nahka joudu alttiiksi vaurioille.

Jos vesihometta on kalassa vain vähän, kalaa ei tarvitse ottaa ja lähettää voipaperissa jäähileessä Eviraan tai Åbo Akademiin. Sen sijaan zombie-hauen törkeännäköiset kitujat nostettakoon aina ylös järvestä analyysiin, lajista riippumatta, sillä niissä on todennäköisesti tuo sekundäärinen bakteeri- tai virustauti, ja sehän saattaa tarttua toisiin kaloihin. Jos kala on jo täysin pilalla, se pitäisi laittaa multiin, etteivät linnut ja yönkulkijat pudota sitä takaisin järveen levittämään bakteereita.

Pikapäivitys näin iltamyöhään: Tänään torstaina hoitokunnan pj Jukka Heikkilä haki havainnoijan JP Juuso Mannisen kanssa tiistaina järveen pudonneen hauen EVIRAn tutkimuksiin. Yöllisen viestittelyn jälkeen sovittiin ripeästä menettelystä ja siksi Juuso souti. Hauki löytyi nopeasti pudotuspaikalta, paloiksi rosteripuukolla, folioon ja kylmälaukkuun, jääkaappiin jäähdytykseen. Kylmänä voipaperiin, lähetteeseen tiedot (60cm, 1,5kg) ja nimikirjoitus ja ennen kukonlaulua kylmäkallejen ja kylmän hauen kanssa kohti Helsinkiä. Katsotaan mitä EVIRA saa näytteestä irti – onhan kala ollut useamman päivän kuolleena ja loiset ovat siitä jo ainakin kaikonneet. Viranomaiset (Mika/ELY ja Anna Maria/Evira) olivat jo järjestelleet asiaa ja lähettäneet ohjeet suoraan sähköpostilla.

Aika meni täpärälle, sillä merikotkien puhtaanapitolaitos oli siivonnut kuusi rannalle nostettua  haukea – vain yhden hauen leukaluu oli jäljellä – ja pariskunta kyttäsi tätä jäljelle jäänyttä kalmoa.

Hauki merikotkan jäljiltä.

Näytehauki oli säilynyt päiviltä päästettynäkin järvessä yllättävän hyvin, joskin selvimmät jäljet vaalenevat pian vedestä noston jälkeen. Turun Sanomissa on välittömästi järvestä nostettu näytehauki ruohikossa tänään ja siinä kuvassa vesihomeläikät ja rintaevien evämätä näkyvät selvästi. Järvelään erehtyneet HeSan toimittaja ja valokuvaajakin saivat nuuhkia vainajaa,eikä se nyt erityisesti kenenkään nokkaan ainakaan enää lemahtanut. Seikkaperäinen selostus Juuson ja in cognito -kaverinsa tiistaisesta kalastusretkestä on se puolestaan Turun Sanomien sivustolla videona.

Vastaisuuden varalle hoitokunta toivoo, että kalat otettaisiin mukaan mahdollisimman tuoreena  mieluiten voipaperiin, viimeistään jäähtyneenä voipaperiin mahdollisimman ehjinä: tarkat ja lyhyet ohjeet EVIRAN kohdassa Luonnonvaraiset kalat, ja ilmoitus yksittäisistäkin kaloista sekä Littoistenjärven hoitokunnalle että kalastontarkkailuohjelman valvojalle Mika Sivilille (molempien osoitteet tällä sivustolla kohdassa http://www.littoistenjarvi.fi/jarven-hoito/). Kyllähän hoitokuntakin nämä jutut voi tehdä, mutta kun tuo kala pilaantuu vikkelään…

Tarkistimme Juuson kanssa lahdenpohjukan, mutta sieltä ei löytynyt muita vaurioituneita kaloja. Hoitokunnan tietoon ei ole tullut enempää vastaavia kaloja tähän mennessä. Perjantain Huomenta Suomessa pj on vastailemassa YM:n neuvottelevan virkamiehen Antton Kedon kanssa kysymyksiin. Lähetys alkaa 7:07.

Eilen 26.9. facebookissa raportoi JP Juuso kuolevista hauista (7 kpl), jotka he olivat havainneet kalastaessaan Litsalla ilmeisesti samana päivänä. Kuvien hauista ei ole saatu näytteitä, eikä niitä myöskään ilmeisesti lähetetty Eviraan. Saaristomeren sukeltajien pari kävi tänään etsimässä kahden kalastajavenekunnan kanssa vastaavia tapauksia, mutta ei niitä kumpikaan löytänyt, eläviä haukia kymmenittäin. Etsintä jatkuu huomenna ja viikonloppuna, jotta saisimme ilmiön laajuuden ja laadun selvitettyä. Viikonlopun la 23.9. tapahtumassa sukeltajat olivat myös järvessä lukuisia kertoja eivätkä havainneet mitään poikkeavaa. Aiemmin kesältäkään hoitokunnan tietoon ei ole tullut vastaavia tapauksia, mutta nyt hoitokunta kiittää Juusoa tarkkasilmäisestä ja tuikitärkeästä havainnosta.

Saaristomeren sukeltaja lähdössä etsimään zombie-haukia.

Asiantuntijat (mm. median haastattelemat ja hoitokunnan kontaktoimat) ympäri Suomea ovat tutkailleet JP Juuson kalakuvia tänään torstaina 27.9. Kuvista ei ole löytynyt sinänsä hälyttävää, vaan normaaleja tähän vuoden aikaan ilmeneviä kalatauteja. Epäilyissä ovat

1. vesihome, joka alkaa kasvaa limakalvon ja nahkan rikkoumista ja on tyypillistä ylitiheissä kalapopulaatioissa ja johtaa useasti kuolemaan
2. joku bakteeri- tai virustauti (“läikkätauti”) kuvissa näkyvän vesihomeen lisäksi. Hauella näistä esiintyy muutamia erilaisia ja osa niistä johtaa kuolemaan.

Huomattakoon, että epäilyt ovat vahvistamattomia, kun näytteitä ei ole. Mutta toivottavasti näytteitä siis saadaan. Paikasta ei ole vielä täyttä varmuutta – ongelma vaikuttaa järven mittakaavassa vielä paikalliselta. Tuuli on puhaltanut 22.-26.9 Littoisissa 0-8m/s lähes kokoajan idästä (kuvien kalat eivät ole enää vähään aikaan omin voimin uineet).

Mikä on sitten kaloja vaurioittanut?

• Havainto1: kalastajien keskusteluissa on käynyt ilmi, että hauet ovat jahdanneet ja purreet toisiaan. Vapautetuissa hauissa on näkynyt hampaiden jälkiä ja joitakin tapauksia on, jossa kalalta on purtu pyrstö tai eviä. Syyllisenä tällöin on todennäköismmin (isompi) lajikumppani.
• Havainto2: Hauet ovat ottaneet vieheisiin hyvin pitkin kesää. Kesällä keskusteltiin paikallislehdistössä monenkarvaisista pyydyksistä, joita Littoistenjärveltä on löytynyt, mutta pyyntivälinetilanne on muuttunut nopeasti parempaan. Hoitokunnan haastattelemat kalastajat osaavat hommansa ja päästävät kalat useimmiten väkäsettömistä koukuista vedessä.
• Harppuunakalastus: Harppuunakalastusta on kunnostuksen jälkeen harrastettu neljästi, mutta kalastus on kohdistunut lahnoihin, ei haukiin ja aiemmista pyynneistä on jo kuukausia.
• Tuulastus: Tuulastajat eivät ole olleet järvellä.
• Verkot: Järvellä on tehty tarkkailusuunnitelman mukaisia koekalastuksia kolmeen otteeseen syyskuussa, viimeksi 14.9., ja hauet on vapautettu. Loisia on havaittu, mutta ei muita mainittavia poikkeamia. Koekalastajat ovat ammattilaisia kalankäsittelyssä, mutta vauriot aina mahdollisia verkkokalastuksessa.
• Katiskat: Katiskapyynti ei ole järvellä sallittu, mutta mainittakoon tässä, koska osa vaurioista viittaa asiantuntijoiden mielestä pitkäaikaiseen kosketukseen metalliverkkoon.
• Linnut: Mahdollisia kalastajia ovat merimetso, merilokki ja merikotka. Merimetsoja on ollut muutama silloin tällöin, mutta niiden saaliskalat ovat muutaman korkeintaan muutaman sadan gramman painoisia. Merilokki esiintyy järvellä säännöllisesti sulanveden aikaan ja pistelee mielellään poskeen suurempiakin vaivaisia haukia, merikotka myös yleensä syyskuusta alkaen. Ja saaliista tietysti osa pääsee karkuun.
• Loiset: Koekalastajia haastateltaessa kaloissa oli näkynyt normaaleja loisia. Vahvimpana epäilyt kohdistuvat kidus- tai kalatäihin, joita Litsalla on esiintynyt, mutta vaurioiden laajuus antaa aihetta epäillä niiden roolia.

Kunnostukseen vauriot tuskin suoraan liittyvät, sillä vedenlaatu on ollut koko kesän parempi kuin vuosiin. Vedenarvot ovat olleet jo kuukausia varsin vakaita, eikä niissä ole mitään normaalista järvivedestä poikkeavaa. Haukia on paljon, mutta on niillä alustavien koekalastustulosten mukaan ruokaakin (= muita kaloja. Tänä kesänä on havaittu myös parin telkänpoikasen päätyneen hauen ruuaksi). Kalojen käyttäytymiseen veden kirkastuminen varmasti vaikuttaa parveuttamalla ja lisäämällä reviirikonflikteja.

Aiempia kalakuolemia Littoistenjärvellä

Arkistojen, osakkaiden ja emeritusprofessori Jouko Sarvalan muistin penkominen jatkuu, mutta tähän mennessä on löydetty seuraavia tapauksia ja havaintoja:

Kalakuolemia on Littoistenjärvessä ollut vuosikymmenten saatossa lukuisia, myös haukea koskevia. Ajoittaiset kalakuolemat olivat tavanomaisia jo 1900-luvun alussa, joten mistään uudesta ilmiöstä ei ole kysymys (Wahlberg, 1913). Huomattakoon, että syistä ei ole täyttä varmuutta.

• Haukien kiduksissa elävä sukkulamato  on järvessä yleinen ja se voi olla kookas mutta silti tuskin aiheuttaa kaloille suuria ongelmia, ainakin näin parasitologit ovat arvioineet (Littoistenjärvikirja, 1994).
• Lahnoja kuoli 1970 ilmeisesti kidustäin runsauden takia.
• 1975 särkiä kuoli läikkätautiin 2600 kg.
• Vuonna 1978 lahnoja ja haukia kuoli satoja kiloja ilmeisesti kidustäin ja kalatäin yhteisesiintymiseen.
• Syyskuussa 1987 haukia kuoli 200 kg, syyksi arveltiin sisäloisia ja bakteeri-infektiota.
• Marraskuussa 1988 tuhansittain särkiä tuppautui vesilaitoksen tulvakanavaan ja kuoli sinne
• Syksyllä 2016 toistui pikkukalojen tulvakanavakuolemaa (n. 8tn). Yksittäisiä kalakuolemia on silloin tällöin havaittu, mutta pohjaan kuolevia kaloja ei ole voitu nähdä.
• Toukokuun 2017 käsittelyn myötä kuoli yli 5tn kaloja sakan tukkiessa kidukset, 97% isoja lahnoja.

Normihauki 27.9.2017