14.3. Littoisten Lions Clubin Jäänpaksuuden arvauskilpailun lopputulokseksi mitattiin poliisin valvonnassa 97 mm.
Lions Club Littoinen on mitannut ja arvuutellut jään paksuutta jo vuodesta 1979 lähtien ja vain kerran, vuonna 2020, ei jäätä ollut mittauspaikallamme yhtään. Parhaimmillaan sitä on ollut yli 70 cm. Mittauspaikkana on Ristikallion koulun edusta ja jäälle mennään niin pitkälle kuin se on turvallista, tavoite on järven puolivälissä.
Paikoitellen jäätä ei ole enää lainkaan. Saarten luona ja pohjoisrannalla on jo avovesi. Vesilintuja tuntuu saapuvan joka päivä lisää – osa varailee pesäpaikkoja ja toiset jatkanevat matkaa pohjoiseen kunhan kevät etenee. Kaikkein näkyvimpiä ovat joutsenet, jotka viihtyvät samassa avannossa Järvelän uimareiden kanssa. Timo Haapasaari kuvasi dronella laulujoutseniien välistä kiistaa järven jäällä eilen:
Littoistenjärven puheenjohtaja Marikka Heikkilä ja edellisvuosien hoitokunnan aktivistit Jukka Heikkilä ja Simo Ala-Nissilä ovat paikalla kuulemassa ja keskustelemassa järven mahdollisista tulevaisuuden kunnostusvaihtoehdoista ja Littoista koskevista suunnitelmista sunnuntaina 2.3. klo 11-14. Paikkana on Lido di Litsa (eli Littoistenjärven hiekkaranta), jolla on samaan aikaan menossa Kaarinan ja Liedon kokoomuslaisten järjestämä perinteinen talvitapahtuma.
Paikalla on siis järven kunnostamisen rahoittamisesta ja kunnostukseen osallistuneita kunnanvaltuuston ja lautakuntien edustajia – ja tulevia ehdokkaita – jotka otaksuttavasti kuuntelevat mielellään litsalaisten mielipiteitä.
Kunnostusvaihtoehtojen kartoitus ja valmistelu etenevät
Kuvassa hoitokunnan puheenjohtaja Marikka Heikkilä ja Rantaparturit Oy:n Tero Almi tutkiskelevat vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla kasvillisuutta voidaan kerätä ja tehdä mahdollisesti muita järven tilaa parantavia toimenpiteitä. Terolla on jo useamman vuoden kokemus Litsalla toimimisesta ja erityispiirteistä. Perjantaina 21.2. pidetyn kokouksen jjälkeen hoitokunta ja Tero alkavat selvittää tarvittavia lupia mm. viranomaisilta ja Rymättylän kunnostuksen valmistelun perusteella.
Jouko Sarvalan ja Jukka Heikkilän avustuksella hoitokunta on ollut yhteydessä Ruotsiin kunnostuksista hyvin perillä olevaan Brian Huseriin ja vastaaviin kunnostushankkeisiin Eestissä ja molemmista on saatu varteenotettavia vinkkejä kunnostustoimien varalle. Tule siis sunnuntaina kuulolle, ei säävarausta.
Ympäristökonsultointi Jynx Oy on selvittänyt Järvelän kosteikon linnustoa vuosina 2023 ja 2024 Kaarinan kaupungin toimeksiantona ja osana Varsinais-Suomen Helmikunnat 2 -hanketta.
Edellisten vuosien havaintojen perusteella saattaa laulujoutsenpari saapua jo nyt helmikuussa kosteikolle. Vaikka kosteikko olisi vielä jäässä, pariskunta varaa reviiriänsä vierailemalla kosteikolla säännöllisesti. Vuonna 2023 joutsenen neljästä poikasesta vain yksi selviytyi isoksi, mutta viime vuoden pesintä onnistui paremmin. Vanhemmat ja viisi poikasta viihtyivät kosteikolla kesän ja elo-syyskuun vaihteessa siirtyivät oleilemaan enemmän järven puolella.
Seuraavana kosteikolle saapunee kurki, joka on aiempina vuosina saapunut talvisella kosteikolle maaliskuun loppupuolella. Kurki on pesinyt kosteikolla 2019 alkaen – yleensä vain yksi pariskunta, mutta viime vuosina toinenkin kihlapari on viihtynyt kosteikolla.
Myös harmaahaikara saapunee samoihin aikoihin kurjen kanssa. Yksi pariskunta on pesinyt kosteikon lähettyvillä jo neljän vuoden ajan.
Merihanhipari sai vuonna 2024 yhden poikasen ja samalla se oli ensimmäinen onnistunut lajin pesintä kosteikolla ja Littoisissa.
Valtaosa linnuista saapuu, kun kosteikko on sulanut. Lukumääräisesti eniten kosteikolla on viime vuosina ollut naurulokkeja, nokikanoja, sinisorsia ja taveja. Vaikka viime vuonna lokkeja nähtiin järvellä yöpymässä satoja, pesivien määrä jäi 27 pariin (vuonna 2023 pareja oli ennätysmäinen 379). Nokikanoja on pesinyt reilu 20, ja sinisorsia ja taveja kymmenkunta paria.
Ilahduttavasti myös liejukanat viihtyvät kosteikolla (8 paria vuonna 2024). Sen sijaan kosteikon erikoisuuden mustakurkku-uikun pesintämenestys on viime vuodet ollut todella huono. Parhaimmillaan 2012-2013 pesiviä pareja oli 14, mutta 2024 enää 1.
Kosteikon lintutornille kannattaa poiketa kesällä myös kuuntelemaan yölaulajia. Kerttusia on ehkä vaikea nähdä, mutta niiden laulua voi kyllä kuulla illalla ja yöllä. Ruokokerttusia kosteikolla on kymmenkunta paria ja viime vuonna myös yksi rastaskerttupari (viimeksi pesi kosteikolla vuonna 2015).
Järvelän kosteikolla pesi selvityksen mukaan vuonna 2024 kaikkiaan 25 lintulajia (vuonna 2023 30 lajia). Viime vuonna puuttuneita lajeja olivat: pikku-uikku, kanadanhanhi, punajalkaviklo, rantasipi, kalalokki, kalatiira ja punavarpunen, joita kutakin pesi vuonna 2023 yksi pari. Toisaalta luhtakana pesi vuonna 2024 vuoden tauon jälkeen.
Littoistenjärvi ja Järvelän kosteikko ovat molemmat valittu maakunnallisesti tärkeiksi lintualueiksi (TLY, 2019). Molemmat ovat maakunnan tasolla tärkeitä lintujen pesimäalueena tai kerääntymisalueena ja joillekin lajeille Littoistenjärvi ja Järvelän kosteikko ovat samaa aluekokonaisuutta.
Amerikantukkasotka oli vuoden 2023 yleisömagneetti (Kuva: Jukka Heikkilä)
Lintujen lisäksi kosteikolla voi nähdä viita- ja rusko- ja rupisammakoita. Erikoinen kokemus on myös kuulla kosteikolle asettuneiden vihersammakoiden erittäin äänekäs soidin. Vihersammakot olivat viime vuonna äänessä myös järvellä, jossa se on levinnyt jo järven pohjoisrannan lisäksi järven länsirannalle. Täältä voit kuunnella Jukka Heikkilän nauhoittamia sammakoiden ääniä:
vihersammakko (kovaäänistä mölyä, muistuttaa aavemaista naurua):
Vielä muutama päivä ennen vuodenvaihdetta Lehtisaaren luona sulapaikassa uiskenteli telkkäpari, mutta nyt Littoistenjärvi on saanut täyden jääkannen. Alla muistilista kaikille jäällä liikkujille ja uimareille:
Jäällä kukin liikkuu omalla vastuullaan.
Virtaukset ja pohjalähteet voivat heikentää jäätä yllättävästi. Muista ottaa naskalit mukaan kaiken varalta.
Järvelle on jäänyt pari uimapoijua sekä neuvottelukunnan ilmastinlaite, joka oli rikki ja jonka vienti talvisäilöön myöhästyi talven yllättäessä (Alla kuvassa ilmastin, jonka sijainti on kartassa + merkin kohdalla). Nämä sekä useat pilkkiavannot kannattaa kiertää viilettäessäsi järven jäällä.
Littoistenjärvellä halkaisijaltaan yli 40 cm:n avannot on merkittävä vähintään 1,2 metriä jään pinnasta ulottuvalla merkkisalolla, joka ei ole väriltään valkoinen. Salkoon on laitettava kaikkiin sivusuuntiin näkyvä vähintään 2 cm korkea heijastin. Yli 3m * 5m avainnot pitää merkitä talviuintipaikkojen edellyttämällä tavalla aidoilla, puomeilla tai lippusiimoilla.
Littoistenjärveen ja sen ympäristöön liittyviä aloitteita on parhaillaan käsittelyssä Kaarinan ja Liedon toimielimissä.
1. Valtuustoaloite merialueen ja Littoistenjärven tilan ennallistamiseksi
Valtuustoaloitteessa esitetään, että kaupunki varaa vuosittain merkittävän ja riittävän määrärahan niin merialueemme kuin Littoistenjärvenkin ennallistamiseen ja käyttää kaikki tavat, joilla toimiimme ja hankkeisiimme saadaan myös säännöllistä ja tuntuvaa rahoitusta tehden yhteistyötä eri tahojen kanssa.
varata vuosille 2026-2030 merkittävän ja riittävän määrärahan Littoistenjärven ja Kaarinan merialueen suunnitelmallisiin hoitotoimenpiteisiin, ja edistää yhteistyössä vesien tilan parantamiseen ja vesiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen tähtääviä hankkeita.
esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen kaupunginvaltuustolle edellä olevan selostuksen asiasta vastauksena valtuustoaloitteeseen.
esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen kaupunginvaltuustolle, että valtuustoaloite todetaan loppuun käsitellyksi.”
Suomen luonnonsuojeluliiton Kaarinan yhdistys ry on lähettänyt 26.9.2022 kuntalaisaloitteen Järvelän kosteikkoalueen suojelemiseksi. Aloitteessa on mainittu että Turun lintutieteellinen yhdistys, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri sekä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri tukevat aloitetta.
Kaarinan Ympäristölautakunnan 11.6.2024 vastaus KNA/1664/11.00.05/2022 kuntalaisaloitteeseen: “Aloitteen johdosta päätettiin alkaa valmistelemaan kolmen kaupungin yhteistä isoa suojelualuetta, jolla olisi samat suojelumääräykset. Kaarinan, Liedon ja Turun kaupunkien ympäristönsuojelut toteuttivat luontoselvityksiä kosteikoilla ja sen lähimetsissä. Selvityksiä on tehty liito-oravista, viitasammakoista, luontotyypeistä, soveltuvuudesta Metso-alueeksi, käävistä sekä sammaleista. Lisäksi kosteikolla tehtiin linnustoselvitys Varsinais-Suomen Helmikunnat II- hankkeen puitteissa.
Aloite koski noin 27 hehtaarin aluetta, mutta nyt selvitetty mahdollinen suojelualueen kokonaispinta-ala voisi olla n. 61 ha, joista Kaarinan puolella noin 23,5 ha.
Selvitysten mukaan kosteikolla esiintyy viitasammakoita ja kosteikkoa ympäröivissä metsissä on Metso-suojeluohjelmaan soveltuvia, eli luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä metsiä. Myös Turun ja Liedon kaupungin metsissä on Metso-suojeluohjelmaan soveltuvia metsiä. Kääpien osalta selvityksessä havaittiin kaksi uhanalaista kääpää, vanhan metsän indikaattorilajeja sekä alueellisesti uhanalaisia kääpiä. Uhanalaisia sammalia löytyi yksi laji. Selvitysalueen metsissä on liito-oravan ydinalueita, joista osa on asuttuja ja osa asumattomia. Linnuston osalta voidaan todeta, että vuonna 2023 kosteikon lintuparimäärä oli historian korkein (510 paria) ja pesiviä lintulajeja oli 30 kappaletta. Osa kosteikolla havaituista lintulajeista luokitellaan uhanalaisiksi, minkä lisäksi kosteikolla piipahtaa ja pesii myös EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja. Muissa selvityksissä kosteikolla on havaittu mm. idänkirsikorentoa, joka on EU:n luontodirektiivin IV (a)-liitteen laji, eli sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää- tai heikentää. Kosteikolta on löydetty myös tieteelle uusi kärpäslaji, joka nimettiin Kaarinan nimikkokärpäseksi, Megaselia kaarinaensis.
Vuoden 2023 luontoselvityksissä tuodaan esiin, että koko selvitysalueen muodostamista suojelualueeksi suositellaan ja tärkeintä on selvitysalueen luoma kokonaisuus. Huomiona lisäksi, että Liedon puolella alue yhdistyisi vielä yksityiseen luonnonsuojelualueeseen, jolloin muodostuvasta luonnonsuojelualueesta tulisi hieno iso kokonaisuus.
Suojelualueen toteuttamista selvitetään parhaillaan osallistuvissa kaupungeissa. Ennen lopullisia suojelualuerajaus- ja suojelumääräysehdotuksia keskustellaan asiasta alustavasti paikallisen ELY- keskuksen kanssa. Asia etenee lautakuntakäsittelyyn mahdollisesti vielä vuoden 2024 aikana.”
Eurofins Ahma verkkokoekalasti 30.7.-2.8.2024 Littoistenjärvellä neuvottelukunnan toimeksiannosta. Raportin (Littoistenjarven_verkkokoekalastukset_2024_29102024) Kuvassa näkyy koekalastusten saaliit sekä ennen että jälkeen kemikaalikunnostuksen.
“Koekalastuksen saaliissa valtalajina esiintyi ahven, joka on mahdollisesti jonkin verran hyötynyt kemiallisen kunnostuksen seurauksena kirkastuneesta vedestä (mm. Radke & Gaupisch 2005). Vuonna 2024 ahvenen biomassaosuus oli noin kaksinkertainen särkeen nähden. Myös särkeä saatiin kohtalaisia määriä, mutta pieniä alle 10 cm yksilöitä ei juurikaan esiintynyt. Särkien keskipaino saaliissa olikin aiempia vuosia suurempi ja kookkaimmat yksilöt olivat noin 30 cm mittaisia. Särkikalojen biomassaosuus oli noin 32 %, mikä oli hieman vähemmän kuin MVh -tyypin vertailujärvissä eli erinomaisella tasolla.”
“Ekologisen tilan luokittelun kalastomuuttujista lukumääräinen yksikkösaalis oli vertailujärvien tasolla (MVh, matalat vähähumuksiset järvet) eli arvosanana erinomainen (Aroviita ym. 2019). Vuonna 2024 lukumääräinen yksikkösaalis olikin hieman pienempi kuin edeltävinä vuosina keskimäärin. Biomassayksikkösaalis oli selvästi vertailutilaa suurempi ja sai ekologisen tilan asteikolla edelleen huonon arvosanan.”
“biomassasta merkittävä osuus koostui petokaloista, mikä voi hidastaa vesistön rehevöitymistä ravintoketjuvaikutusten (Top- Down) kautta. Biomassayksikkösaalis ei ole ollut viime vuosina kasvusuunnassa ja kemikaalikunnostuksen jälkeen se ei ole myöskään vaihdellut yhtä voimakkaasti kuin sitä edeltävinä vuosina. Petokalojen määrä vaikuttaisi olevan Littoistenjärvessä hyvällä tasolla….Ahvenen biomassasta noin 67 % koostui pedoiksi luokiteltavista ≥15 cm mittaisista yksilöistä.”
Elokuussa Aava Luontoselvitys Oy:n sukeltajat kävivät jälleen keräämässä näytteitä uposkasvillisuudesta Littoistenjärvellä. Kuvasta alla näkyy kuinka kasvillisuuden määrä on kasvanut huimasti. Vuonna 2023 alkoi kasvillisuus runsastua reilusti ja runsastuminen jatkui tänä vuonna. Esimerkiksi vesiruton määrä nelinkertaistui viime vuodesta ja karvalehteä oli kolminkertainen määrä (tarkemmat tulokset löytyvät excelistä: Littoistenjärven kasvillisuusseuranta 2024).
Uposkasvien biomassamittausten tulokset 2015-2024. Lähde: Aava Luontoselvitys Oy, Littoistenjärven kasvillisuusseuranta 2024
Jo keväällä irronnutta vesiruttoa kellui järvellä suurina lauttoina, ja sen runsaudesta tulikin useita ilmoituksia niin hoitokunnalle kuin Liedon ja Kaarinan ympäristötoimiin pitkin kesää. Rantaparturit kutsuttiin apuun keräämään sitä huhti-toukokuussa viitenä päivänä ja vielä kerran syyskuussa.
Silti väistämättä talven tullen järven pohjaan kertyy runsaasti kuollutta kasvillisuutta. Tämä biomassan hajoaminen lisää ravinteiden määrää vedessä, mikä voi osaltaan kiihdyttää järven rehevöitymistä tulevina kasvukausina. Lisääntyneet ravinteet voivat luoda suotuisat olosuhteet niin vesirutolle kuin sinileville, jotka molemmat osaavat tehokkaasti hyödyntää lisääntyneitä ravinteita vedessä.
Vesiruttojen massaesiintymät toistuvat noin 5–6 vuoden sykleissä (vieraslajit.fi). Sen on havaittu aloittavan kasvun jo huhtikuussa viisiasteisessa vedessä ennen kotoperäisiä lajeja. Vesirutto kasvaa pohjalla ja muodostaa tiheitä kasvustoja vähentäen veden valonläpäisyä. Tämä voi estää syanobakteerien (=sinilevien) kasvua, koska valon määrä, erityisesti syvemmällä vedessä, on keskeinen rajoittava tekijä fotosynteesiä tekeville organismeille, kuten syanobakteereille. Vesirutolla on myös allelopaattisia ominaisuuksia eli se kykenee tuottamaan yhdisteitä, jotka estävät useiden epifyyttisten levien ja syanobakteerien kasvua. (https://www.vesi.fi/vesistokunnostuksen-kuukauden-luku/kanadanvesirutto-voi-kasvaa-jo-huhtikuulla-alle-5-asteisessa-vedessa/).
Kaiken kaikkiaan vesiruton ja syanobakteerien välinen suhde on dynaaminen ja riippuu ympäristöolosuhteista. Vesirutto voi rajoittaa syanobakteerien kasvua kilpailemalla ravinteista, varjostamalla ja erittämällä allelopaattisia yhdisteitä. Toisaalta vesiruton hajoaminen voi lisätä ravinteiden saatavuutta vedessä, mikä saattaa edistää syanobakteerien runsastumista.
Kesän uimakausi on päättynyt ja samoin myös sinilevämittaus on jäänyt tauolle. Suomessa sinileväkukintoja havaittiin tänä vuonna erityisesti avomerialueilla ja rannikoilla, sisävesillä sinilevätilanne oli vaihteleva (https://www.sttinfo.fi/tiedote/70452775). Alla kuvassa näkyy tämän vuoden sinilevien määrät (mg/l) Littoistenjärvessä. Punaisella määrät olivat parin viikon ajan (28.6-10.7.). Muulloin sinilevien määrä on pysynyt aisoissa.
Syksyä kohti vesi on kirkastunut ja elokuun lopussa tehdyissä mittauksisa näkösyvyys oli pohjaan saakka (2.6 metriä). Nyt lokakuun alussa veden lämpötila on noin 11 asteen tienoilla.
