Tilannekatsaus 1.11.2017

Littoistenjärven hoitokunnan Jukka Heikkilä ja Seija Pinnioja esittelivät hankkeen tilannetta 1.11.2017 Turussa pidetyssä Ruovikosta ruokapöytään -seminaarissa. Valtion Virastotalolla oli parisensataa osallistujaa. Ohessa vielä tämänpäiväisillä alustavilla tuloksilla päivitetty esitys.

Järven vedenlaatu on talvea kohti mennessä kerrassaan mainio: pH neutraali, happitilanne erinomainen, vesistö lievästi rehevä fosforiarvojen mukaan, muuten karu. Vesi on hajutonta, väritöntä ja lähes kirkasta. Näkösyvyys on 2-3m, sinilevää ei ole. Alustavat 15.10. mittausten tulokset ovat tutkimussivulla, luokittelujen vertailuluvut esimerksi YM:n julkaisusta http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B8A7CACB5-3A30-4443-8470-E612AEBCF5FA%7D/91995.

18.10.2017 Zombie-hauki: oireet selvitetty

Evira on julkaissut tiedotteen Littoistenjärven hauen tutkimustuloksista. Hauessa ei todettu kalatauteja, paiseita, myrkytysoireita eikä sisäloisia. Alkuperäinen epäily ulkopuolisen vaurion seurauksena kasvaneesta pinnallisesta vesihomeesta vahvistui, vaurion aiheuttajaksi epäillään saalistusta. Tutkimustodistus on nähtävillä tutkimussivulla.

Tilannekatsaus 10.10.2017, päivitys 18.10.2017

Vesiruttokasvustojen ravinnepitoisuudet on selvitetty kymmenestä syyskuussa kerätystä näytteessä L-SVYT Oy:ssä. Näytteiden välillä on merkittäviä eroja, mutta tulokset näyttävät suhteellisen normaaleilta, tarkempi analyysi ja vertailu on vielä kesken. Vesiruttokasvustojen laajentumista on siis odotettavissa muutaman vuoden päästä, mikäli vesi pysyy yhtä kirkkaana kuin nyt. Tulokset tutkimussivulla.

Järven länsirannalla vesi on ollut silmämääräisesti tarkasteltuna sameampaa kuin pohjois- ja itärannalla. Tämä antaa aihetta epäillä hulevesillä olevan merkitystä järven tilaan. Kaarinassa asiaa selvitellään.

Rapu Litsassa 1904-2017

Littoislainen Raimo Gratschew havaitsi ensin kaksi ja sitten yhden ravun lokakuun 2017 alussa. Ne on määritetty täplä- että jokiravuiksi, iältään noin 5-7 vuotta koon perusteella pääteltynä. Kuten allikkosalakan ensihavainto, myös rapujen esiintyminen Litsassa vaatii vielä lisätutkimuksia.

Kuva: Raimo Gratschew, 1.10.2017

Ravun historia Litsassa on pitkä: Littoistenjärveen on siirretty todistettavasti 200 ’krapua’ vuonna 1904 suutarimestari Sirenin istuttamana, ks uutinen ohessa).

Lähde: Uusi Aura, 11.8.1904.

Littoistenjärvessä on siis varmasti ollut aikanaan jokirapua, sillä täplärapu tuotiin Pohjoismaihin vasta 1960-luvulla, ensin vuosikymmenen alussa Ruotsiin ja sitten Suomeen vuonna 1967 (Westman & Nylund, 1985). Jorma Haranen muisteli 2016 jouluna, että vielä 1980- ja 1990-luvullakin rapuja riitti myytäväksi turkulaisille ravintoloille. Myös Kanniston veljekset ovat saaneet rapuja järveltä.

Rapukanta ilmeisesti kuitenkin hävisi silloisten arvoiden mukaan rapuruton (julkisuudessa esillä olleen vesihomeen sukulaisieni) ja/tai runsaan piisamikannan vuoksi.

Piispanristiltä siirrettiin suuri määrä jokirapuja Littoistenjärveen vuonna 1995. Kesän 1995 koeravustuksissa käytettiin 88 mertaa ja saatiin 36 rapua eri puolilta järveä. Myös Jorma Harasen koemertaan kävi 20 rapua 1995. Mutta jo seuraavan kesän laajoissa koeravustuksissa (300 mertayötä) rapuja ei enää käynyt pyydyksiin. Keväällä 1996 oli nähty kuolleita rapuja, eikä ravunpoikasista tullut lainkaan havaintoja. Nyt arveltiin vuorostaan talven 1998-99 happikadon tuhonneen rapukannan. Jorma Harasen havainnot vahvistavat tämän: vuonna 2000 samassa paikassa tehdyn koeravustuksen tuloksena oli yksi ainoa rapu. Sen koommin hän ei ole kuullut kenenkään saaneen ainuttakaan rapua. Timo Kirjosen järjestämillä biosukelluspäivillä elokuussa 2004 yksi sukeltaja raportoi törmänneensä rapuun, mutta laji jäi määrittämättä.

Hoitokunnan selvityksissäkään 2014-2017 ravuista ei saatu havaintoja. Yksi maininta rapujen esiintymisestä Litsassa nousi esille kunnostukseen liittyvissä keskustelutilaisuuksissa huhtikuussa 2017, mutta sen enempää rapujen määrä, paikka kuin aikakaan eivät selvinneet.

Täplärapua ei tiettävästi ole järveen istutettu. Littoistenjärven säännöstely-yhtiö hoiti kala- ja rapuasioita 1970-1990-luvuilla ennen osakaskuntien järjestäytymistä hoitokunnaksi, joten säännöstely-yhtiön arkistot Kaarinassa täytyy vielä tarkistaa.

Ei siirtelyä, ei ravustusta – vielä

Nykyään täplaravun siirtäminen vesistöstä toiseen on kielletty, sillä se kantaa lähes varmasti rapuruttoa, joka hävittää jokiravun. Lisäksi täplärapukantoja on lupaavan alun jälkeen  romahtanut useissa pohjoismaisissa järvissä. Rapujen siirtely yleensäkin vaatii ELY-keskuksen luvan – ilmeisen hyvistä syistä.

Ja vielä lopuksi: ravustus vaatii aina vesialueen omistajan eli Littoistenjärvellä hoitokunnan luvan. Nykyisten säännösten mukaan ravustus ei ole sallittu Littoistenjärvessä.

Kiitokset Jouko Sarvalalle, Jouni Saariolle, Marikka Heikkilälle, Hannu Hausenille, Jorma Haraselle, Timo Kirjoselle, Kannistolle ja Raimo Gratschewille raputiedon murusista.

7.10.2017 ’Zombie’-kalojen tilannekatsaus 3

Perjantaina 6.10. tuulastajat raportoivat sameasta pintavedestä länsirannalla, ilmeisesti sateiden lisäämän huleveden seurauksena, sillä vesi itä- ja etelärannalla on edellen kirkasta. Olosuhteet olivat hyvät, joskin kuutamon vuoksi kalat olivat arkoja: Pintaveden lämpöitla +11c, NW tuulta 1…2m/s. puolipilvistä. Etelästä myötäpäivään ja takaisin suuntautuneella reitillä havaittiin yksi kuollut kiiski, mutta ei muita kuolleita tai loukkaantuneita kaloja:

  • 19 haukea, kaikki terveitä, suurin arviolta 80 cm, joukossa yksi n 50cm ”tiikerihauki”.
  • 24 lahnaa, joista 3:lla yksittäisiä muutaman suomun kokoisia valkoisia läikkiä . Jokunen lumilapion kokoinen jötkäle oli sattunut valoihin ja uinut kiirehtimättä tavoittamattomiin.

Pikkukaloja (tuumasta kolmeen) oli paikottain pinnasta pohjaan elävänä 1-2 m patjana, mutta enimmäkseen pinnasta 40cm syvyyteen ylöttyvänä mattona. Haavitut sintit määritettiin lahnoiksi.

3.10.2017 Kasvillisuuskartoitus ja allikkosalakka

Rami ja Petri sukelsivat linjojen mukaisen kasvillisuuskartoituksen. Tulokset ovat tutkimussivuilla.

Allikkosalakkahavaintoa pidettäköön vielä jonkin verran epävarmana, ennenkuin lainmääritykselle saadaan vahvistus, vaikka havainto jo 1.9.2017 näkyykin luonnonvarakeskuksen kartalla http://kalahavainnot.fi/kartta

30.9.2017: ’Zombie’-kalojen tilannekatsaus 2

Julkisuudesta tuttu zombie-hauki on nyt Evirassa, jonne hoitokunnan pj sen henkilökohtaisesti kuljetti. Vastaanotto oli kuulemma hyvä ja rakennus Viikissä tieteellisen näköinen.

Mia lupasi ottaa hauen heti työn alle 9:30, mutta koska kala ehti olla pari päivää vedessä kuolleena, loiset on ’menetetty’, sillä ne ovat enimmäkseen vaihtaneet majaa isännän elintoimintojen loppuessa. Kalathan eivät kuollessaan vaihtolämpöisinä kylmene, joten loisilla on muut keinot todeta isäntänsä elinvoiman ehtyminen.

JP Juuso kävi Ilta-Sanomien Antti Halosen kanssa kalastelemassa perjantaina iltapäivällä. Livestream oli upea ja Antti Halosen selostus elävää, joskin zombie-vitsien kyllästämää. Videon lopussa vilahtaa yksi mahdollisesti vesihometta etuselässään kantava lahna. Varsinaisessa lehtijutussa raportoidaan lisäksi yhdestä vesihomeisesta särjestä. Muita ilmoituksia viimepäivinä havaituista ongelmista ei ole kuulunut.

Hoitokunnan venekunta teki ilmoituksen Linkisen Sepolle tuulastamisesta 30.9. Seppo ystävällisesti lainasi atraimen ja sää suosi ilmeisesti pitkään aikaan ensimmäistä tuulastusretkeä Litsalla: pilvistä, itärannalla tyventä, pintavesi 11-13C

Retken saalis oli yksi puolikuntoinen lahna, josta joku oli rouhaissut palan etuselästä ja jättänyt jälkiä kalan molempiin alakylkiin. Muuten launtai-iltayön kaakkois-koillisrantojen kierroksella havaittiin runsaasti kaloja:

Haukia (kokoja 20cm puikkarista metriseen halkoon)

  • 27 kpl: ei kuolleita, ei vesihometta, ei vammoja.

Lahnoja (kooltaan n. 30…70 cm)

  • 16 kpl: ei kuolleita, 2 vähän vesihometta (toisella takaselässä, toisella kyljessä pari täplää), 1 vioittunut (joka siis otettiin ylös).

Ruutanoita (noin 40cm)

  • 3 kpl: ei kuolleita, ei vesihometta. Niistä ei ehtinyt nähdä tosin kunnolla kuin toisen puolen, kun jo heräsivät ja sukelsivat kasvillisuuden alle piiloon.

Edellisten pannukarkeiden kalojen lisäksi näkyi paljon tunnistamatonta pikkukalaa nollikkaista alkaen – kalojen kutu näyttäisi tänä vuonna onnistuneen. Pikkukaloissa ei näkynyt vesihometta, eikä vaurioita. Kaloja oli tasaisesti ympäri järven rantaaluetta 0,7m:stä syvään päin.

Viime päivien tiedot kalastajilta ja hoitokunnan tuulastusretkeltä eivät anna aihetta epäillä laajempaa epidemiaa Littoistenjärvessä. Meillä on siis yksi varma tapaus tutkittavana Evirassa. Kalastajien toivotaan kuitenkin olevan tarkkana lähiviikkoinakin ja ilmoittavan havainnoistaan hoitokunnalle.

Taustaa ja toimenpidesuosituksia

Vesihometta esiintyy kaikkialla Kymijoelta-Tornionjoelle, niin meressä, järvissä kuin akvaarioissakin ja varsinkin kalanviljelylaitoksilla/-kasseissa (kyllä, silloin tällöin vesijohtoverkostossakin). Yleisimmin vesihome vaivaa lohi- ja särkikaloja, mutta koska sieni-itiöitä on kaikkialla, kaikki kalat ovat sille alttiita.

Jokunen hauenkalastaja on kuulemma raportoinut netissä tai lehdissä, ettei ole ikinä nähnyt tuonkaltaisia haukia. Siihen on parikin syytä:

  1. Littoistenjärvellä ei olekaan voinutkaan nähdä – monelle iso Litsan haukikin oli keväällä yllätys (JP Juusolla oli muuten kuva toisestakin kirveestä saaneesta hauesta; yksihän hoitokunnalle toimitettiin kahdessa osassa). Syvemmissä vesissä ei näe henkitoreissaan riutuvia kaloja pohjasta, kun valo tai näkösyvyys loppuu.
  2. Sairas kala joutuu nopeasti saaliiksi (Littoisissa 6 rannalle nostettua haukea, n. 10kg/36h). Vaikka kala nousisi pintaan, se ei kauaa linturyntäykseltä säästy.
  3. Sairas kala ei ota vieheeseen eikä ui pyydykseen. Ne pitää löytää ja nähdä.
  4. Kalastetaan sellaisella alueella, jossa kala- ja kalastajakanta on harva, eikä kalan limakalvo ja nahka joudu alttiiksi vaurioille.

Jos vesihometta on kalassa vain vähän, kalaa ei tarvitse ottaa ja lähettää voipaperissa jäähileessä Eviraan tai Åbo Akademiin. Sen sijaan zombie-hauen törkeännäköiset kitujat nostettakoon aina ylös järvestä analyysiin, lajista riippumatta, sillä niissä on todennäköisesti tuo sekundäärinen bakteeri- tai virustauti, ja sehän saattaa tarttua toisiin kaloihin. Jos kala on jo täysin pilalla, se pitäisi laittaa multiin, etteivät linnut ja yönkulkijat pudota sitä takaisin järveen levittämään bakteereita.

28.9.2017 päivitys

Pikapäivitys näin iltamyöhään: Tänään torstaina hoitokunnan pj Jukka Heikkilä haki havainnoijan JP Juuso Mannisen kanssa tiistaina järveen pudonneen hauen EVIRAn tutkimuksiin. Yöllisen viestittelyn jälkeen sovittiin ripeästä menettelystä ja siksi Juuso souti. Hauki löytyi nopeasti pudotuspaikalta, paloiksi rosteripuukolla, folioon ja kylmälaukkuun, jääkaappiin jäähdytykseen. Kylmänä voipaperiin, lähetteeseen tiedot (60cm, 1,5kg) ja nimikirjoitus ja ennen kukonlaulua kylmäkallejen ja kylmän hauen kanssa kohti Helsinkiä. Katsotaan mitä EVIRA saa näytteestä irti – onhan kala ollut useamman päivän kuolleena ja loiset ovat siitä jo ainakin kaikonneet. Viranomaiset (Mika/ELY ja Anna Maria/Evira) olivat jo järjestelleet asiaa ja lähettäneet ohjeet suoraan sähköpostilla.

Aika meni täpärälle, sillä merikotkien puhtaanapitolaitos oli siivonnut kuusi rannalle nostettua  haukea – vain yhden hauen leukaluu oli jäljellä – ja pariskunta kyttäsi tätä jäljelle jäänyttä kalmoa.

Hauki merikotkan jäljiltä.

Näytehauki oli säilynyt päiviltä päästettynäkin järvessä yllättävän hyvin, joskin selvimmät jäljet vaalenevat pian vedestä noston jälkeen. Turun Sanomissa on välittömästi järvestä nostettu näytehauki ruohikossa tänään ja siinä kuvassa vesihomeläikät ja rintaevien evämätä näkyvät selvästi. Järvelään erehtyneet HeSan toimittaja ja valokuvaajakin saivat nuuhkia vainajaa,eikä se nyt erityisesti kenenkään nokkaan ainakaan enää lemahtanut. Seikkaperäinen selostus Juuson ja in cognito -kaverinsa tiistaisesta kalastusretkestä on se puolestaan Turun Sanomien sivustolla videona.

Vastaisuuden varalle hoitokunta toivoo, että kalat otettaisiin mukaan mahdollisimman tuoreena  mieluiten voipaperiin, viimeistään jäähtyneenä voipaperiin mahdollisimman ehjinä: tarkat ja lyhyet ohjeet EVIRAN kohdassa Luonnonvaraiset kalat, ja ilmoitus yksittäisistäkin kaloista sekä Littoistenjärven hoitokunnalle että kalastontarkkailuohjelman valvojalle Mika Sivilille (molempien osoitteet tällä sivustolla kohdassa http://www.littoistenjarvi.fi/jarven-hoito/). Kyllähän hoitokuntakin nämä jutut voi tehdä, mutta kun tuo kala pilaantuu vikkelään…

Tarkistimme Juuson kanssa lahdenpohjukan, mutta sieltä ei löytynyt muita vaurioituneita kaloja. Hoitokunnan tietoon ei ole tullut enempää vastaavia kaloja tähän mennessä. Perjantain Huomenta Suomessa pj on vastailemassa YM:n neuvottelevan virkamiehen Antton Kedon kanssa kysymyksiin. Lähetys alkaa 7:07.

27.9. Littoistenjärven ’zombie-hauet’

Eilen 26.9. facebookissa raportoi JP Juuso kuolevista hauista (7 kpl), jotka he olivat havainneet kalastaessaan Litsalla ilmeisesti samana päivänä. Kuvien hauista ei ole saatu näytteitä, eikä niitä myöskään ilmeisesti lähetetty Eviraan. Saaristomeren sukeltajien pari kävi tänään etsimässä kahden kalastajavenekunnan kanssa vastaavia tapauksia, mutta ei niitä kumpikaan löytänyt, eläviä haukia kymmenittäin. Etsintä jatkuu huomenna ja viikonloppuna, jotta saisimme ilmiön laajuuden ja laadun selvitettyä. Viikonlopun la 23.9. tapahtumassa sukeltajat olivat myös järvessä lukuisia kertoja eivätkä havainneet mitään poikkeavaa. Aiemmin kesältäkään hoitokunnan tietoon ei ole tullut vastaavia tapauksia, mutta nyt hoitokunta kiittää Juusoa tarkkasilmäisestä ja tuikitärkeästä havainnosta.

Saaristomeren sukeltaja lähdössä etsimään zombie-haukia.

Asiantuntijat (mm. median haastattelemat ja hoitokunnan kontaktoimat) ympäri Suomea ovat tutkailleet JP Juuson kalakuvia tänään torstaina 27.9. Kuvista ei ole löytynyt sinänsä hälyttävää, vaan normaaleja tähän vuoden aikaan ilmeneviä kalatauteja. Epäilyissä ovat

  1. vesihome, joka alkaa kasvaa limakalvon ja nahkan rikkoumista ja on tyypillistä ylitiheissä kalapopulaatioissa ja johtaa useasti kuolemaan
  2. joku bakteeri- tai virustauti (”läikkätauti”) kuvissa näkyvän vesihomeen lisäksi. Hauella näistä esiintyy muutamia erilaisia ja osa niistä johtaa kuolemaan.

Huomattakoon, että epäilyt ovat vahvistamattomia, kun näytteitä ei ole. Mutta toivottavasti näytteitä siis saadaan. Paikasta ei ole vielä täyttä varmuutta – ongelma vaikuttaa järven mittakaavassa vielä paikalliselta. Tuuli on puhaltanut 22.-26.9 Littoisissa 0-8m/s lähes kokoajan idästä (kuvien kalat eivät ole enää vähään aikaan omin voimin uineet).

Mikä on sitten kaloja vaurioittanut?

  • Havainto1: kalastajien keskusteluissa on käynyt ilmi, että hauet ovat jahdanneet ja purreet toisiaan. Vapautetuissa hauissa on näkynyt hampaiden jälkiä ja joitakin tapauksia on, jossa kalalta on purtu pyrstö tai eviä. Syyllisenä tällöin on todennäköismmin (isompi) lajikumppani.
  • Havainto2: Hauet ovat ottaneet vieheisiin hyvin pitkin kesää. Kesällä keskusteltiin paikallislehdistössä monenkarvaisista pyydyksistä, joita Littoistenjärveltä on löytynyt, mutta pyyntivälinetilanne on muuttunut nopeasti parempaan. Hoitokunnan haastattelemat kalastajat osaavat hommansa ja päästävät kalat useimmiten väkäsettömistä koukuista vedessä.
  • Harppuunakalastus: Harppuunakalastusta on kunnostuksen jälkeen harrastettu neljästi, mutta kalastus on kohdistunut lahnoihin, ei haukiin ja aiemmista pyynneistä on jo kuukausia.
  • Tuulastus: Tuulastajat eivät ole olleet järvellä.
  • Verkot: Järvellä on tehty tarkkailusuunnitelman mukaisia koekalastuksia kolmeen otteeseen syyskuussa, viimeksi 14.9., ja hauet on vapautettu. Loisia on havaittu, mutta ei muita mainittavia poikkeamia. Koekalastajat ovat ammattilaisia kalankäsittelyssä, mutta vauriot aina mahdollisia verkkokalastuksessa.
  • Katiskat: Katiskapyynti ei ole järvellä sallittu, mutta mainittakoon tässä, koska osa vaurioista viittaa asiantuntijoiden mielestä pitkäaikaiseen kosketukseen metalliverkkoon.
  • Linnut: Mahdollisia kalastajia ovat merimetso, merilokki ja merikotka. Merimetsoja on ollut muutama silloin tällöin, mutta niiden saaliskalat ovat muutaman korkeintaan muutaman sadan gramman painoisia. Merilokki esiintyy järvellä säännöllisesti sulanveden aikaan ja pistelee mielellään poskeen suurempiakin vaivaisia haukia, merikotka myös yleensä syyskuusta alkaen. Ja saaliista tietysti osa pääsee karkuun.
  • Loiset: Koekalastajia haastateltaessa kaloissa oli näkynyt normaaleja loisia. Vahvimpana epäilyt kohdistuvat kidus- tai kalatäihin, joita Litsalla on esiintynyt, mutta vaurioiden laajuus antaa aihetta epäillä niiden roolia.

Kunnostukseen vauriot tuskin suoraan liittyvät, sillä vedenlaatu on ollut koko kesän parempi kuin vuosiin. Vedenarvot ovat olleet jo kuukausia varsin vakaita, eikä niissä ole mitään normaalista järvivedestä poikkeavaa. Haukia on paljon, mutta on niillä alustavien koekalastustulosten mukaan ruokaakin (= muita kaloja. Tänä kesänä on havaittu myös parin telkänpoikasen päätyneen hauen ruuaksi). Kalojen käyttäytymiseen veden kirkastuminen varmasti vaikuttaa parveuttamalla ja lisäämällä reviirikonflikteja.

Aiempia kalakuolemia Littoistenjärvellä

Arkistojen, osakkaiden ja emeritusprofessori Jouko Sarvalan muistin penkominen jatkuu, mutta tähän mennessä on löydetty seuraavia tapauksia ja havaintoja:

Kalakuolemia on Littoistenjärvessä ollut vuosikymmenten saatossa lukuisia, myös haukea koskevia. Ajoittaiset kalakuolemat olivat tavanomaisia jo 1900-luvun alussa, joten mistään uudesta ilmiöstä ei ole kysymys (Wahlberg, 1913). Huomattakoon, että syistä ei ole täyttä varmuutta.

  • Haukien kiduksissa elävä sukkulamato  on järvessä yleinen ja se voi olla kookas mutta silti tuskin aiheuttaa kaloille suuria ongelmia, ainakin näin parasitologit ovat arvioineet (Littoistenjärvikirja, 1994).
  • Lahnoja kuoli 1970 ilmeisesti kidustäin runsauden takia.
  • 1975 särkiä kuoli läikkätautiin 2600 kg.
  • Vuonna 1978 lahnoja ja haukia kuoli satoja kiloja ilmeisesti kidustäin ja kalatäin yhteisesiintymiseen.
  • Syyskuussa 1987 haukia kuoli 200 kg, syyksi arveltiin sisäloisia ja bakteeri-infektiota.
  • Marraskuussa 1988 tuhansittain särkiä tuppautui vesilaitoksen tulvakanavaan ja kuoli sinne
  • Syksyllä 2016 toistui pikkukalojen tulvakanavakuolemaa (n. 8tn). Yksittäisiä kalakuolemia on silloin tällöin havaittu, mutta pohjaan kuolevia kaloja ei ole voitu nähdä.
  • Toukokuun 2017 käsittelyn myötä kuoli yli 5tn kaloja sakan tukkiessa kidukset, 97% isoja lahnoja.

Normihauki 27.9.2017

Tilannekatsaus 21.9.2017

Elokuussa vedenlaatu pysyi edelleen hyvänä. Nyt myös 31.8. tulokset tutkimussivulla. Kyselyjä on tullut järven pohjassa ja välivedessä kelluvasta vaaleanvihreästä levästä. Se on rihmalevä, todennäköisesti ahdinparta cladophora glomerata tai mahdollisesti hentoahdinparta cladophora fracta (tai molempia).

AVI on hylännyt Kaarinan ympäristölautakunnan oikaisuvaatimuksen kalataloustarkkailuohjelmaan, päätös ilman liitteitä hoitosuunnitelmat ja luvat -sivulla.

Lauantaina 23.9. tapahtuu! Lounais-Suomen kalatalousalue järjestää koko perheen kalastus- ja luontopäivän Littoistenjärvellä klo 10-14:

”Littoistenjärveen pääsee tänä syksynä tutustumaan asiantuntijoiden johdolla, kun paikalliset yhdistykset ja Littoistenjärven osakakaskunnat järjestävät yhteisvoimin koko perheen ulkoilutapahtuman Littoistenjärvellä. 

Ohjelmassa on päivän aikana erilaisia aktiviteetteja niin perheen pienimmille, kuin jo varttuneemmillekin ulkoilijoille. Tarkemmat aikataulut ja tietoja ohjelmasta sekä Littoistenjärvestä saa tapahtuman infopisteeltä, jossa kysymyksiin vastaavat Littoistenjärven osakaskuntien edustajat.

L-S Kalatalouskeskuksen pisteellä pääsee kokeilemaan omia kalantunnistustaitoja ja tutustumaan kalojen biologiaan ja saa onkimisopastusta ja ongen lainaksi. Syksyn lintuja pääsee näkemään Järvelän kosteikon lintutornilta, jossa linnuista kertomassa Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin edustaja. Mukaan kannattaa ottaa omat kiikarit. 

Viimeistään Valonian pitämässä luontokoulussa tulee tutuksi ne pienimmätkin järven ja rannan asukeista, joita ei ehkä muuten tulisi huomanneeksikaan. Luontokoulut alkavat kello 10.15 ja 12.15, mutta mukaan voi mennä koska vaan. Saaristomeren sukeltajat kertovat sukelluksesta ja harppuunakalastuksesta sekä esittelevät sukellusvarusteita. Jos nälkä yllättää niin Villa Järvelässä on grillimakkaraa myynnissä ja lämmittelemäänkin pääsee, sillä Villa Järvelän yleinen saunavuoro on lauantaina kello 11-14.00 (aikuiset 5 €, lapset 1 €).

Tapahtuma-alueena toimii pääosin Littoisten uimarannan Littoisten lavan puoli. Lintuopastus järjestetään lintukosteikon lintutornilla. 
Lisätietoja tapahtumapäivästä: 
Anu Niinikorpi, L-S Kalatalouskeskus, , puh. 050 411 3667. 

Tapahtuma on osa L-S kalatalouskeskuksen Vesille viihtymään -hanketta, joka saa osarahoitusta Varsin Hyvä ry:ltä.”