26.6.2020 Litsan perusteellisempi tilannekatsaus

Säät, uintiolosuhteet ja kahvimopo ovat hemmoitelleet Litsan kävijöitä –  päivittäin rannoilla on käynyt satoja uimareita. Vesi lämpeni kesäkuussa nopeasti, ja sinilevää on havaittu uimarannoilla jonkin verran, paikallisesti esim Järvelässä ajoittain runsaamminkin (hippuja ja tikkuja veden seassa). Viherleviä on ollut runsaasti, järvisyyhystä ei ole tähän mennessä kantautunut mainintoja hoitokunnalle.

Vesiruttoa vähän viime vuotiseen verrattuna

Uposkasveista vesiruttoa (elodeaa) näkyy vain parinkymmenen sentin pätkinä siellä missä vielä viime syksynä oli metrien mittaisia kasveja. Allaolevaan karttaan ovat Vahasen Anne Liljendahl ja Petriina Köngäs havainnollistaneet syyskuun 2019 ilmavalokuvausten perusteella elodean tiheimmät esiintymisalueet Litsassa.

Vesiruton (Elodea candensis) peittoalueet Littoistenjärvellä syksyllä 2019 (Vahanen, 2020).

Kartan täsmentämiseksi kasvustoa on myös kaikuluodattu. Leudon talven jälkeen kevään kasvustot ovat yllättävän vähissä. Koealojen vesiruton korjuuseen ei siis hoitokunnalla ole vielä mahdollisuutta, vaikka ne on em kartan perusteella laadittu ja korjuuvehkeet suunniteltu. Samea vesi (näkösyvyys metristä puoleentoista) on selvästi hidastanut juurikin elodean kasvua ja sen tilaa on vallannut rantavyöyhykkeellä ruskoärviä ja selkävesillä poimuvita. Uisteleminen ja heittokalastus onnistuvat toistaiseksi hyvin.

Fosfori pysyy sittenkin sedimentissä

Viime keskikesän sinileväkukinto ja runsas loppukesän elodea nostivat veden pH:n korkealle. Silloin pohdittiin, josko pH:n nousun myötä fosforia karkaisi pohjasta pysyvästi veteen. Tuoreimpien talven 2019-2020 sedimenttinäytteiden tulokset on nyt saatu Ruotsista, eikä niiden mukaan huoleen ole aihetta. Palaamme AFRY Suomen Anneli Wichmannin sedimenttiraportin valmistuttua tuloksiin perusteellisemmin.

Hoitokalastuksen suunnittelu etenee

Toissapäivänä hoitokunnan vieraana oli kala-asiantuntija Ilkka Sammalkorpi suunnittelemassa tulevia hoitokalastuksia. Litsan ravintoverkon perusongelmana on jo pitkään jatkunut ravintoverkon epätasapaino: kasveja syövää eläinplanktonia on aivan liian vähän, jotta se pystyisi rajoittamaan kasviplanktonin kasvua. Epätasapainon syynä on se, että runsaat pikkukalakannat pistelevät eläinplanktonin poskeensa. Viimeksi ravintoverkon tilanne on ollut hyvä 1990-luvulla. Valikoivan hoitokalastuksen ensisijaisena pyrkimyksenä olisi saada pikkukalastoa hillittyä, jotta eläinplanktonin määrä saataisiin järvessä kasvamaan. Ilkka laatii siis Litsan hoitokalastukselle suunnitelman ja ensimmäisiä nuotanvetoja saatetaan päästä toteamaan jo tänä vuonna, jos tiheä uposkasvillisuus ei sitä loppusyksyllä estä.

Sinilevämittaukset entistä tarkempia

Tänä vuonna säännönmukaiset vesinäytteet otetaan samanaikaisesti syanotoksiinnäytteiden kanssa ja jälkimmäisten näytteenottopaikkoja on lisätty.

Syanotoksiininäytteiden ottopaikat (Turun yliopisto/Bioteknologia, S. Akter, 2020)

Tavoitteena on saada vedenlaadun kuvaajat, reaaliaikaine sinilevien määrät ja sinilevämyrkkyjen yhteys aiempaa tarkemmaksi. Samalla nähdään alueellisen vaihtelun suuruus. Alla on kuvattu Turun yliopiston analysoimat vesinäytteet aikasarjana. Veden syanotoksiinien virkistyskäytön suositus-/tai kieltorajat vaihtelevat Euroopassa haarukassa 4 -25 µg/L, joten näinä aikoina Litsalla on liikuttu vielä alarajoilla. Uimareiden on kuitenkin syytä seurata sinilevätilannetta aina järveen mennessä, vaikka kuntien virkahenkilöt ilmoittavat uimisrajoituksista uimarannalla kuvan merkeillä (2011/321/EU). Samalla sopii tarkistaa ilmoitustauluilta myös uimaveden hygieninen laatu (pysynyt hyvänä) nyt kun väkeä käy uimarannoilla näinkin runsaasti. Liedon puolellahan on nyt yksi virallinen uimaranta laitureineen lisää Järvelässä.

Perustuu LSVSYn ja Turun yliopiston näytteiden analyyseihin Turun yliopiston bioteknolgian laitoksen menetelmillä, rajat mm. Lamminmäki U., 2019 (kuvan toteutus Littoistenjärven hoitokunta, 2020)

Lähes reaaliaikainen Pirtan rannassa sijaitseva sinilevämittari on suuntaa-antava, sillä se mittaa syanobakteerien määrää vedessä optisesti, eikä sinilevämyrkkyjen määrää, kuten vesinäytteisiin perustuva Turun yliopiston analayysi tekee. Mittarin liikennevalot näyttäisivät toimivan kuten aikaisemminkin. Huomaa, että joillakin selaimilla pitää sivu päivittää sivulla olevasta painikkeesta, joillakin taas uudelleenlataamalla sivu selaimessa. Yhdessä em. mittaukset ja viranomaisten lisäanalyysit antavat varsin luotettavan kuvan veden sopivuudesta virkistyskäyttöön – mutta veden uimakelpoisuus on silti syytä varmistaa itse uintipaikalla ennen uimasilleen ryhtymistä.

Littoistenjärven tilan kehittymisen ja hoitotoimien magnum opus julkaistu vertaisarvioituna tieteellisenä artikkelina

Ja lopuksi: Littoistenjärven nelikymmenvuotiaan seurannan tulokset on nyt koottu yksiin kansiin Hydrobiologia-aikakauslehteen (Sarvala, Helminen & Heikkilä, 2020). Englanninkielinen julkaisu on luettavissa tästä linkistä. Keskeiset havainnot ovat, että tulokasuposkasvien (vesirutto ja karvalehti) massaesiintymät ovat äärevöittäneet järven tilan heilahtelua erittäin rehevän ja rehevän välillä ja 2010-luvulla lopulta sysänneet sen pysyvästi ylirehevään tilaan. Runsas kasvillisuus kuolee talvella, aiheuttaa happikadon, jotka yhdessä vapauttavat ravinteita ja tämä puolestaan lisää sinileväkukintoja jo varhaisessa vaiheessa avovesikautta. Uposkasvit eivät levien samentamassa vedessä pysty kasvamaan ja sitomaan sen enempää pohjaan kertyneitä kuin veteen vähähappisissa oloissa vapautuneita ravinteita, vaan ne jäävät syanobakteerien ja levien käyttöön. Ravintoverkon vähäisen eläinplanktonin vuoksi kasviplankton ei pysy kurissa, vaan järvi ajautuu sinilevävaltaiseen sisäisen kuormituksen kierteeseen, jossa kesänaikainen pH:n nousu vapauttaa ravinteita lisää pohjasta levien käyttöön samentaen vettä edelleen. Uposkasvillisuuden palauttamiseksi veden kirkastuminen on siksi välttämätöntä. Litsan kemiallinen käsittely toimi tässä hyvin ja se näyttäisi myös pystyvän pidättämään ravinteita useamman vuoden ajan sedimentissä kesäisen pH:n noususta huolimatta. Talviaikaisella hapetuksella voidaan taas ehkäistä happikatoa ja keväistä ravinteiden liukenemista. Jatkuuko tilanne näin, jää nähtäväksi erikoisen viime talven jälkeen, jolloin Litsan oli enimmäkseen jäätön.

11.6.2020 Sinileväseuranta käynnissä

Näyteikkuna

Kaarinan kaupunki on pyytänyt Turun Ammattikorkeakoulun käynnistämään reaaliaikaisen sinilevänmittauslaitteiston – se on taas käynnissä Pirtan rannassa, lyhyenä linkkinä https://vesidata.net/16

Vaikka toukokuussa ei havaittu sinilevää sen enempää kuin sinilevätoksiineja, saattaa tilanne muuttua nopeastikin kesän mittaan. Laitteiston antama tulos on siis suuntaa antava eikä poista tarvetta varmistaa aistinvaraisesti, että sinilevää ei ole.