Valtakunnallinen Vesistökunnostusverkosto vieraili kesäkuussa Littoistenjärvellä, missä emeritusprofessori Jouko Sarvala esitteli viimeisimmät analyysitulokset järven tilasta.

– Ihan ensimmäiseksi katsoin, miltä näyttää kokonaisfosforin kehitys – fosforin sisäinen kuormitushan on rehevöitymisen ja syanobakteerikukintojen tärkein syy, kuten Gertrud Nürnberg ansiokkaassa kirjassaan Lake Functioning (2024) osoittaa, Sarvala kertoi.

– Nyt näyttää hyvältä! Kahdeksana alumiinikäsittelyä seuranneena vuotena kokonaisfosforin kesämaksimin keskiarvo on ollut vain 34 % käsittelyä edeltäneestä tasosta (48,8 vs. 145,7 µg/L). Kolmena kesänä (2019, 2021, 2022) fosforia oli yli 60 µg/L, mutta silloinkin pitoisuus aleni jo kesän aikana, hän jatkoi.

Sarvalan mukaan muina vuosina fosforitaso vastasi suunnilleen sitä, mitä valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen perusteella oli odotettavissa. – Klorofyllille vastaava prosenttiluku oli 30 %. Näyttää siltä kuin Littoistenjärven ekosysteemi olisi palautumassa sisäkuormitteisesta säätelystä ulkoisen kuormituksen säätelemään tilaan – ja se on erinomainen merkki järven palautumisesta, hän totesi.

Sarvala kiinnitti huomiota myös siihen, että korkeammat fosforitasot ja ohimenevät levähuiput näyttävät liittyneen tavallista lämpimämpiin hellejaksoihin. – Myös Gertrud Nürnberg on havainnut, että korkeat lämpötilat kiihdyttävät fosforin vapautumista pohjasta veteen eli sisäistä kuormitusta. Tällä tavalla ilmastonmuutos vaikeuttaa entisestään etenkin matalien järvien rehevöitymisen torjuntaa, Sarvala arvioi.